Rumba review
Hebosagililla on paha olla. Nyt suomeksi.
Pohjoisesta on kautta aikain tullut rankkaa ja omaleimaista marginaalimusiikkia. Hebosagil näyttää, että myös nuorilla oululaisilla on paha olla.
Hebosagilin toinen täyspitkä on nopeatempoisempi, suoraviivaisempi ja soundeiltaan karsitumpi kuin ääriraskaaseen jumitteluun taipuneet edeltävät julkaisut.
Ratkaisu toimii, sillä bändi on livenä omimmillaan. Orgaanisempi ja hardcorempi sointi tuo samaa energisyyttä levylle.
Ovet auki avaa levyn raivoisalla nykivällä riffillä. Metallista, punkista ja sludgesta ammentava soundi repii tärykalvoja koko levyn ajan. Hebosagilin pelastaa puuduttavuudelta biisit, joissa on ideaa, vaihtelevuutta ja nyansseja, joita edes rujo äänimaisema ei onnistu piilottamaan.
Uraa voisi verrata Neurosisiin, mutta se olisi laiskuutta. Hebosagil on vihaisempi ja hyökkäävämpi kuin meditaatioon taipuvat kantaisänsä. Eikä levy edes kaipaa kansainvälisiä referenssejä. Hebosagil seisoo omilla jaloillaan.
4/5
Lasse Auranne
Rumba 9-10/2011
band@hebosagil.com
Soundcloud
Facebook
Last.fm