Hebosagil

Built On A Weak Spot
http://builtonaweakspot.com/post/12636504773/hebosagil-heratys-7

Miasma
http://www.miasma.fi/www/2011/11/hebosagil-heratys-7/

Hebosagililla on paha olla. Nyt suomeksi.

Pohjoisesta on kautta aikain tullut rankkaa ja omaleimaista marginaalimusiikkia. Hebosagil näyttää, että myös nuorilla oululaisilla on paha olla.

Hebosagilin toinen täyspitkä on nopeatempoisempi, suoraviivaisempi ja soundeiltaan karsitumpi kuin ääriraskaaseen jumitteluun taipuneet edeltävät julkaisut.

Ratkaisu toimii, sillä bändi on livenä omimmillaan. Orgaanisempi ja hardcorempi sointi tuo samaa energisyyttä levylle.

Ovet auki avaa levyn raivoisalla nykivällä riffillä. Metallista, punkista ja sludgesta ammentava soundi repii tärykalvoja koko levyn ajan. Hebosagilin pelastaa puuduttavuudelta biisit, joissa on ideaa, vaihtelevuutta ja nyansseja, joita edes rujo äänimaisema ei onnistu piilottamaan.

Uraa voisi verrata Neurosisiin, mutta se olisi laiskuutta. Hebosagil on vihaisempi ja hyökkäävämpi kuin meditaatioon taipuvat kantaisänsä. Eikä levy edes kaipaa kansainvälisiä referenssejä. Hebosagil seisoo omilla jaloillaan.

4/5
Lasse Auranne
Rumba 9-10/2011

Oulun metelipäät jatkavat Urallaan kuuntelijakuntansa moukaroimista hyväksi havaituilla keinoilla. Yhtyeen toinen kokopitkä vyöryttää seitsemän veisun ja 40 minuutin verran sludgen, doomin, hc:n, punkin ja metallin tulikiven katkuista soppaa kuulijansa niskaan.

Ovet auki -kappaleen komea rumputyöskentely ja mukavasti jumittava riffi koukuttavat mukaansa haastavalle ja väkivaltaiselle matkalle, jossa armon käsitettä ei tunneta. Vaikka yhtye taiteilee taitavasti tyylilajista toiseen ja seasta löytyy kaikuja Radiopuhelimet-tyylisestä svengaavasta rokista, niin Ura on hetkittäin vaarassa hukkua omassa armottomuudessaan omaan massaansa. Onneksi kuitenkin vain läheltä liippaa, ja suunnan muutos tai mehevä soolo potkaisee persuuksille pakottaen keskittymään olennaiseen.

Albumin brutaali äänimaisema, jossa säröä ei säästellä ja volyymi on niin sanotusti kaakossa, on raskasta kuunneltavaa ja kuulija palkitaan vain kunnon selkäsaunalla. Lohdutonta meininkiä, tekstejä myöten, jotka laulaja Tatu Junno huutaa pihalle kuivakkaan monotonisesti. Toimii.

4/5
Juha Leveelä
Soundi 5/2011